Meidän pikkunassikat ovat tykästyneitä Asterixiin ja Obelixiin ja tilasivat illalliseksi Obelixin lempiruokaa. Paahdetun kokonaisen villisijan sijaan päätin valmistaa versioni Cinghiale alla Cacciatorasta, mikä on tuiki tavallinen piatto Laziossa, Umbriassa ja Toscanassa. Jokaisella perheellä tuntuu olevan omat variaatiot siitä. Toinen paistaa villisian perinteiseen soffrittoon, toinen marinoi sen yön yli viinissä, mutta lähes kaikki käyttävät valmistuksessa valkosipulia, laakerinlehtiä, katajanmarjoja ja paseerattua tomaattia.
Minun Cinghiale alla Cacciatoraan, tarvitset pieniksi kuutioiksi paloitellun luuttoman villisian reisipaistin (n. 500–600 g). Tarvitset myös kaksi laakerinlehteä, tuoretta tai kuivaa rosmariinia, tuoretta tai kuivaa chilipippuria, neljä katajanmarjaa, ison punasipulin silputtuna, yhden pieneksi kuutioidun porkkanan, 1/3 dl valkoviinietikkaa, n. 600 g paseerattua tomaattia (passato di pomodoro), lorauksen ekstra-neitsytoliiviöljyä, suolaa ja pippuria.
Katso tarkempi ohje englanninkielisestä blogistani.
Cinghiale alla Cacciatora toimii hyvin kastikkeena pastalle tai polentalle, mutta sen voi myös tarjoilla sellaisenaan leivän ja salaatin kanssa.
 |
| "Pidän enemmän villisiasta kuin karitsanlihasta", kommentoi 5-vuotiaamme maistettuaan ensimmäisen kerran villisikaani maremmalaisittain. |
Copyright © Enogastronomisti — Tieto lisää nälkää.©
Kommentit
Lähetä kommentti