 |
| Pizza con fiori di zucca e acciughe |
Kesäkurpitsani puskevat tällä hetkellä kukkia oikein urakalla. Sen sijaan, että olisin taas friteerannut tai täyttänyt niitä tai keksinyt vielä yhden kesäkurpitsaruoan, sain idean.
Siistin kimpullisen kesäkurpitsankukkia, nappasin mukaan purkillisen sardelleja ja suuntasin uuteen suosikkipaikkaani, Kivistön Trattoria Napoletanaan, pyytämään keittiömestari Alessandrolta pientä palvelusta. Onneksi hän suostui. Asiaa saattoi avittaa hieman se, että hän on ystäväni.
Snadisti tomaattikastiketta, reilusti mozzarellaa, juuri poimimani kesäkurpitsankukat ja sardellifileitä.
 |
| Minä rakastan sardelleja ja kuulun niiden superkäyttäjiin. Muutama sardellifilee muuttaa koko ruoan. Se tuo suolaisuutta, syvyyttä ja ennen kaikkea umamia ilman, että ruoka maistuu lainkaan kalaiselta. Tästä päästäänkin vuonna 2024 lukemaani Christopher Beckmanin kirjaan A Twist in the Tail: How the Humble Anchovy Flavoured Western Cuisine. Kirja kertoo tämän vaatimattoman pikkukalan yllättävän suuresta vaikutuksesta länsimaiseen ruokakulttuuriin. |
Pizzauunin kuumuudessa kesäkurpitsankukat pehmenevät juuri sopivasti napolilaisen pizzapohjan päällä. Niiden makeus toimii erinomaisesti suolaisten sardellien kanssa, mozzarella sitoo kaiken yhteen ja pieni määrä tomaattikastiketta tuo sopivasti hapokkuutta. Voisihan tuota tehdä myös biancona, eli jättää tomaattikastike pois.
Ja mikä makuyhdistelmä. Pizzaa umami-steroideilla!
Juuri tällaisesta ruoasta pidän: käytetään sitä, mikä on parhaillaan sesongissa, annetaan raaka-aineiden maistua itseltään ja annetaan sellaisen ihmisen tehdä niistä jotakin erityistä, joka todella osaa asiansa. Minä en osaa leipoa; saati sitten tehdä pizzaa... vaikka Saapasmaassa asuinkin yli seitsemän vuotta.
Saatoin tosin luoda hieman harmillisen ennakkotapauksen. Niin kauan kuin kesää on jäljellä ja kesäkurpitsat jatkavat kukkimista, on olemassa riski, että Alessandro saattaa lukita ravintolan oven, mikäli näkee minut vielä uudelleen ulkoiluttamassa kesäkurpisan kukkia. No, sovitaan ettei tämä toistu.
Joka tapauksessa olen nyt hänelle palveluksen velkaa.
Ja samalla pieni mainos uudelle suosikilleni, Trattoria Napoletanalle Vantaan Kivistössä. Aitoa italialaista ruokaa, aidot italialaiset raaka-aineet ja ennen kaikkea omistaja, keittiömestari ja muu henkilökunta, jotka ottavat asiakkaat aina ystävällisesti vastaan ja pitävät huolen siitä, ettei kukaan lähde nälkäisenä kotiin.
Huhtikuussa 2026 avautuneen Trattoria Napoletanan omistaa Luigi, joka muutti Suomeen, koska hänen taitoluistelusta innostunut tyttärensä halusi harjoitella täällä.
Ystävieni kanssa olemme ehtineet nauttia trattoriassa jo monet lounaat ja illalliset.
Nyt on teidän vuoronne!
Kommentit
Lähetä kommentti