 |
| Som Tam -salaatti |
Perjantai-iltana vastaanotimme kotiimme filippiiniläisiä ystäviäni. Valitsin thaimaalaisen ruoan ihan tarkoituksella. On nimittäin hieman pelottavaa valmistaa vieraille ruokaa heidän omasta ruokakulttuuristaan. He tietävät täsmälleen, miltä sen kuuluu maistua, miten heidän äitinsä tai isoäitinsä sen valmistaa, ja kaikki oikopolut tai vähän kyseenalaiset raaka-ainekorvaukset paljastuvat armotta.
Ensimmäiseksi tarjosin som tamia eli vihreästä papaijasta tehtyä salaattia. Se on niitä harvoja ruokia, joissa yhdistyvät rapeus, suolaisuus, happamuus, makeus ja tulisuus. Raaka vihreä papaija sekoitetaan ryöpättyjen vihreiden papujen, chilin, kalakastikkeen, limetin mehun, raastetun valkosipulin, tuoreen korianterin ja paahdettujen maapähkinöiden kanssa. Jos vihreää papaijaa ei satu löytymään, sen voi korvata suippokaalilla. Siinä on sama suutuntuma.
Pääruoaksi valmistin gai yangia eli thaimaalaista grillattua kanaa, jonka tarjosin jasmiiniriisin kanssa. Kana marinoidaan valkosipulilla, raastetulla [pakastetulla!] sitruunaruoholla, kalakastikkeella ja muilla aromaattisilla aineksilla ennen grillaamista. Sitruunaruoho kannattaa pakastaa, sillä se helpottaa raastamista.
Oman versioni pohjana käytin RecipeTin Eatsin Gai Yang – Thai Grilled Chicken -reseptiä. Minulla ei ollut tummaa soijakastiketta, joten kanasta ei tullut aivan yhtä tummaa kuin reseptin kuvissa. Grillaamisen jälkeen laitoin lihat vielä 120-asteiseen uuniin 10 minuutiksi lepäämään.
 |
Gai Yang – Thai BBQ kanaa.
|
Tarjosin kanan ja jasmiiniriisin kanssa kirpeän tulista dippikastiketta, johon tuli valkoviinietikkaa, tuoretta sitruunamehua, fariinisokeria, valkosipulia, chiliä, salottisipulia ja vastajauhettua mustapippuria.
 |
| Improvisoitu kastike kanalle ja riisille. |
Sitten illallisen menu tekikin yllättävän sivuhypyn. Olin nimittäin ostanut aasialaisesta ruokakaupasta niin hyvännäköisiä keittobanaaneja, etten voinut vastustaa kiusausta paistaa pannulla keittobanaaneja pancettan kanssa. Tämän ruoan minulle opetti ruandalainen ystäväni Gemma, joka oli naapurini lähes kolmekymmentä vuotta sitten Rooman San Paolon kaupunginosassa. Tempus fugit! Makea, karamellisoitunut keittobanaani ja suolainen pancetta eivät ehkä kuulosta kaikkein ilmeisimmältä makuparilta, mutta ne toimivat yhdessä hämmästyttävän hyvin.
Yhden illallispöydän ääressä matkattiin siis Thaimaasta Suomeen ja tehtiin siinä sivussa koukkaus Italiaan. Italialainen yhteys sopi iltaan erityisen hyvin, sillä ystäväni Imeldan sisar asuu Italiassa. Hänen kanssaan oli kiva keskustella italiaksi.
Juuri tässä on minusta yksi ystäville ja ystävien kanssa kokkaamisen suurista iloista. Reseptit matkustavat ihmisten mukana. Imeldakin on opettanut minulle muutamia filippiniläisiä ruokia. Reseptejä lainataan, muokataan ja muistellaan, ja lopulta niistä tulee osa omaakin reseptiikkaa. Eilisillan illallisessa ei niinkään ollut kyse yhden tietyn ruokakulttuurin tarkasta noudattamisesta, vaan siitä, että laitoin rakastamaani kotiruokaa ihmisille, joiden seurasta nautin yhteisen pöydän ääressä.
 |
| Keittopanaania ja pancettaa. |
Jälkkäriksi söimme kaktushedelmiä ja melonia.
Kommentit
Lähetä kommentti